Luonto ja rauha

* * *
Keto-orvokki niin vaatimaton kaunis.
Karulla nurmikolla kasvat.
Vaaleat värit, keltaiset,
siniset, punaiset.
Poimin niitä kimpun.

Kunpa ihminenkin,
lailla keto-orvokin
karun maan kasvatin,
loistaisi valoa ihmisille
vahvana herkkänä,
aistien tuntien rakastaen.

Orvokkikimppu maljakossa
loistaa runsaana iloa, onnea.
Karusta maasta
vahvana ponnistaen
värien loistoa säteillen.

- Aune Hakulinen

* * *

Syksyllä kun olet
siemenesi
s i r o t e l l u t
ja viittasi riisunut

odotat
lumihuntua
kuin
siunausta

se on
yhtä varmaa
kuin uusi kevät
ja uudet tuulet.

Ja nythän on kevät

- Maire
* * *

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja, WSOY 1972
* * *

Vaikka taivas on
tänään niin harmaan kuulas,
sateentuntuinen.
Kevään vehreät sävyt
- nostavat mielen pilviin.
Katriina
* * *

Olen mereltä
puhaltava tuuli
olen aaltojen kohina
auringon säde
yrteistä kaunein
- Kelttirunoutta eli Druidi Arnegin laulu

* * *

" Luonteeltaan likinäköinen kokee kevätauringon
likana ikkunoissaan "
- Maija Paavilainen
- Kiitos, Anja!
* * *

Kuuntele sisintäsi,
kuori pois egosi hätäinen ääni,
keskity sisällä olevaan
kiirehtimättömään rauhaan.
Kuuntele sen kerrontaa,
pysy avoimena ja hyväksyvänä.
Antaudu ja ota vastaan.
Kulje sen viitoittamaa tietä
onnellisuuden lähteelle.
- Pia Carpelan
* * *

Tätä metsää rakastan:
naavapartakuusia
suopursusoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrskyssä kohisevana.
Tätä karua
hoitamatonta.
Keloineen pahkoineen
lahorastaineen.
Tätä metsää rakastan.
Tätä maata.
- Maaria Leinonen
* * *

Auringon voima

Kevät harmaa alkaa ja
väsyneen mielen
valtaa.
Mut kohti aurinkoa kiipeän ylöspäin
ja voimia kerään
sieltä säteen sydämeen näin.

Ei huolet, murheet
mua lannistaa voi,
kun valon pilkeen
se pienen säteen toi.

On kevät siis tullut
mun sydämeen,
kun usko, toivo
melkein hautas mun kyyneleet.

Jot aurinko sä loistat
päivään kirkkaaseen,
niin uskoa minuun
luot
sä nyt
levolliseen sydämeen.

- Sirpa
* * *

KESÄYÖ

Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi
- Aaro Hellaakoski
* * *

Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.
- Maaria Leinonen

* * *

Valon soturi

Valon soturi tekee aina jotain epätavallista.
Hän saattaa tanssia kadulla töihin mennessään,
katsoa silmiin vierasta ihmistä ja
puhua rakkaudesta ensi silmäyksellä,
tai puolustaa aatetta, joka voi tuntua naurettavalta.

Valon soturit sallivat itselleen tuollaisia päiviä.
Hän ei pelkää itkeä menneitä
tai iloita löytäessään jotain uutta.
Tuntiessaan hetken koittaneen hän heittää syrjään kaiken
ja lähtee hartaasti uneksimaansa seikkailuun.
Tajutessaan vastarintansa murtuvan hän jättää taistelun
syyttämättä itseään muutamasta hulluudenpuuskasta.
Soturi ei yritä esittää päivästä toiseen roolia,
jonka muut ovat hänelle valinneet.
- Paulo Coelho, Valon soturin käsikirja, Bazar Kustannus 2003

* * *